INNOSTUS INNOSTAA!

Pitkään kansalaisopiston kieltenopettajana toimineena ajattelin jakaa huomioitani opettamisesta opistoissa. Vaikkapa sen tosiasian, että INNOSTUS tarttuu. Kieltenopetuksessa opettajan rakkaus kieleen ja sitä edustavaan maahan näkyy ja tuntuu ilmapiirissä ja saa oppilaat kiinnostumaan ja motivoitumaan niin, ettei opiskelua halua jättää kesken silloinkaan, kun asiat vaikeutuvat. Innostunut opettaja innostaa opiskelijansa asiastaan, oppiminen on mukavaa ja aika etenee vauhdilla – hupsis, joko se tunti meni?!   Kurssilta ei halua olla poissa, vaikka opiskelu onkin vapaaehtoista.

Oppiminen tärkeintä!
Tunneilla pitää olla mukavaa, eikä aika saa tulla pitkäksi, mutta PÄÄASIAN täytyy pysyä kirkkaana: oppilaat haluavat oppia uutta. Oppimisen ilo on suurinta ja todellisinta onnea oppitunneilla, vaikka monenlaista iloa ja vitsiä niihin sisältyykin.
Harmi kun en muista enää, miten oma didaktikkoni opettajankoulutuksessa asian ilmaisi, mutta ajatus oli, että se tapa opettaa, mikä on itselle luontevin, on myös se oppilaille paras. Ei siis kannata yrittää matkia muiden opetustyyliä, vaikka kehittyä jatkuvasti pitääkin.
 Kansalaisopistoissa opettaja voi käyttää kaikkea mahdollista opettamisensa tukena. Jos olet luova ihminen, ota kaikki potentiaali käyttöön. Jos osaat laulaa, soittaa, tanssia – kaiken tämä voit ottaa mukaan opetukseesi. Taideharrastuksesi, rakkautesi ruokaan – ihan minkä intohimosi vain! Anna itsestäsi!

Psykologinen silmä tarpeen
Kansalaisopistojen oppitunneille saattaa tulla hyvin arkoja aikuisia, siksi on hyvä kehittää psykologista silmää. Jollakin voi olla kovin huonot muistot omista kouluajoistaan. Katsele ja tunnustele siis ilmapiiriä. Uusi opetusasiakin on hyvä ottaa vasta, kun oppilaat ovat siihen valmiita. Joskus olen joutunut pyytämään anteeksi liian vaikeaa oppituntia ja näin saanut opiskelijat taas luottamaan omaan oppimiseensa.
Nuorenkin opettajan on hyvä muistaa, että opettaja on pomo. Nykyään opetus on enemmän oppimisen ohjaamista, mutta johtamista tarvitaan edelleen. Ilmapiiri saattaa huonontua, jos jonkun oppilaan vahva persoonallisuus alkaa ottaa liikaa tilaa oppitunneilla. Opettaja on se, joka tilannetta ohjaa, vaikka olisikin paljon nuorempi kuin opiskelijansa.
Usein ryhmissä on erinomainen yhteishenki ja opiskelijat haluavat jatkaa tiiviisti yhdessä. Opettajan tehtävänä on katsoa, että hyvä ryhmähenki ei tule tunkkaiseksi, eli aina täytyy ”olla tilaa vielä yhdelle”, jos vain luokkaan mahtuu. Oikealla tavalla hyvä ilmapiiri tarkoittaa sitä, että myös aivan uusi tulokas otetaan lämpimästi vastaan.

Rautalangasta!
Kansalaisopiston opettajan on hyvä osata vääntää rautalangasta – mutta ei sykkyrälle! Itse pitkälti vältän kielioppitermien käyttämistä, paitsi jos huomaan, että porukassa on useita kielioppi-ihmisiä.
Rakenteita on toki pakko ottaa, mutta termejä voi väistää. Englannin alkeissa on kylläkin puhuttava artikkeleista, mutta kun piirtää sydämen ympärille ja kertoo, että näitä pitää rakastaa, oppiminen onkin yhtäkkiä helppoa!

Jostain luin, että hyvä opettaja osaa tehdä vaikeistakin asioista helppoja. Olen samaa mieltä! Joskus on suorastaan innostavaa huomata, miten lopulta saa hankalankin kielioppiasian niin selkeäksi, että siitä tulee oppilaille täysin ymmärrettävä.

Lippu-lappu ja muu koulutus
Opettaja, kehitä osaamistasi! Koulutus on hyväksi! Itse aikoinaan tarvitsin kunnon vuoden kestävän opettaja-auskultoinnin. Se antoi hyvän pohjan. Mutta kun aloitin kansalaisopistossa, alussa oli erittäin tärkeää saada tietoa pitempään alalla työskenneiltä. Muistan vieläkin erään kurssin, jossa innostunut konkari kertoi omista lippulappu-systeemeistään. Edelleen käytän monia hänen oppejaan ja kikkojaan; esimerkiksi vaihdan pareja sananlaskujen ja muiden lippulappujen avulla. Toisaalta, ei pidä käyttää samoja menetelmiä jatkuvasti, vaihtelu on paikallaan, erityisesti, jos sama ryhmä jatkaa monta vuotta samalla opettajalla.

Muutama vuosi sitten opistoilla oli hanke nimeltä Kielitaiturit uusissa oppimisympäristöissä. Siinä yhteydessä Raision työväenopiston opettaja Jaana Hyövelä piti opettajakollegoilleen koulutusiltapäivän omista lippu-lappu –jutuistaan. Huomasin, että monet uudet opettajat innostuivat kovasti. Luulen, että jatkossakin tällainen koulutus, missä konkariopettaja kertoo menetelmistään uusille opettajille, on hyödyllinen. Ainakin omasta mielestäni kansalaisopistossa opettaminen vaatii omanlaisensa lähestymistavan.

Uudistu!
Varsinkin me pitkään alalla olleet tarvitsemme uudistumista. Ja meidän oppilaamme tarvitsevat sitä, että me uusiudumme. Opistoissahan sama opiskelija voi jatkaa kielenopiskeluaan tai kielitaidon ylläpitoaan vaikka kuinka kauan, joten opettaja joutuu keksimään jatkuvasti uutta  tunneille.  Koulutus voi auttaa. Uusi tekniikka voi auttaa. Matkustaminen oman kielen maissa voi auttaa. Ehkäpä voi jopa lähteä ihan uudestaan koulunpenkille. Aikuisena oppii toisella tavalla, motivoituneemmin ja innokkaammin ja huomaa, miten asioita voi hyödyntää opetuksessa.

Kannusta!
Ajattelen, että usein meidän aikuiset opiskelijamme tarvitsevat kannustusta vielä enemmän kuin lapset tai nuoret. Kieltenopetuksessa sitä tarvitsevat erityisesti englannin alkeisryhmäläiset tai ne, jotka eivät koskaan aiemmin ole kieliä lukeneet. Opettaja: muista kannustaa! Rakasta opiskelijoitasi, jotka tulevat vapaaehtoisesti rankan työpäivän jälkeen oppimaan uutta. Anna elämyksiä. Ole INNOstava!

Heli Hukkanen
Kieltenopettaja Liedon-Tarvasjoen kansalaisopistossa